Saturday, May 16, 2009

Osa 39: Allive alive!

Lomalta palaaminen on sekä helpottava että surullinen tapahtuma. Pääsee lepäämään kaiken juoksemisen jälkeen ja samanaikaisesti joutuu eroon paljosta rakkaasta. Tämä on oiva analogia elämästä: kauneus löytyy valinnasta ja valintansa tunnustamisesta. Se kyllä harmittaa, että pimeä laskeutuu näin talviaikaan Swasimaassa jo kuudelta iltapäivällä, ja kasvimaamme okrat ovat kuolleet. Eemil-kissa kuitenkin on pehmeä ja makaa kuten ennenkin, missä vain, milloin vain.



Talven saapumisen huomaa vähentyneen valoisuuden lisäksi myös lämpötötiloissa. Vaikka päivällä on hihaton paita päällä, ovat lämpötilat iltaisin ja öisin jo alle kymmenen asteen. Suomessa väristiin ja täällä värisee kipeä Tuomas villasukka-asussaan. Pauliina värisi etenkin Amsterdamissa.



Tahvo toivoi blogiin enemmän arkisia kuvia ja vähemmän eksotiikkaa. Seuraavaa kuvaa ei National Geographicista löydy.



Pääsimme saavuttuamme taas meille sopivien afrikkalaisien aikataulujen makuun kun Pauliina myöhästyi taidenäyttelystä, jonne hänen piti viedä kuviaan. Avajaiset olivatkin tänään lauantaina eivätkä huomenna sunnuntaina. Näyttelyn pitäjä kuitenkin lupasi, että työt voi aivan hyvin viedä vielä huomennakin. Onneksi olemme Afrikassa (vai mitä Lare ja Peter?)!

Ja opimme myös uutta lahjonnasta: Kaverimme ajoi 120 km/h 60:n alueella, mistä joutuu lain mukaan vankilaan. Poliisi kuitenkin keskusteltuaan neuvoi miten lahjotaan niin etteivät muut tajua: ei saa laittaa käsiä taskuun ja herättää huomiota. Ja näin vankilasta selvisi 15 euron tukiaisella paskalle järjestelmälle. Moraalitonta touhua kaikilta osapuolilta! Me ajamme jatkossakin hissun kissun, tosin nyt naapuriimme vihdoin avatulla uudella moottoritiellä.