Aurinkoisessa Kapkaupungissa ja Western Capen osavaltion luksuksessa Afrikka tuntui kaukaiselta paikalta. Uimme Atlantissa pingviinien kanssa ja Intian valtameressä valaiden kanssa (=samalla lahdella). Kylmää oli, mutta ei se mitään.
Viininmaistajaisissa vierähti eräskin tovi, kun arviointikaavakkeiden, esitelmien ja sylkykuppien kera yritimme tehdä selkoa Western Capen viinitarjonnasta. Ainoaksi selkeäksi lopputulemaksi jäi suosikkirypäle: Pinotage.
Swasimaahan palattuamme toimitimme maallisempia asioita: kiipesimme vuorille ja ryömimme niiden alle. Luolakiipeily olikin todella haastavaa puuhaa, liukuilua, ryömimistä, konttailua ja pyllymäkiä - ja luottamusta siihen, että kun opas sanoo että anna mennä vaan, niin uskaltaa näin tehdä. Turvavarusteita ei afrikkalaiseen tyyliin ollut lainkaan, vaikka konttauskohtien vieressä oli valtavia pudotuksia. Jännää ja lystiä!
Krugerissa näimme vaikuttavan näyn, kahdentuhannen puhvelin vaelluksen.
Kummallisin Krugerissa tällä erää nähty eläin oli honey badger. Mutta mikä ihme se sellainen jolkottaja on suomeksi? Hunajanäätä?
Toim. huom. Nämä olivat Tuomaksen kuulumiset, eivät ikävä kyllä Pauliinan. Onneksi tänään alkaa loma KAIKILLE!
