Friday, October 30, 2009

Osa 50: Sumuisen vuoren joiku

Sumu nousee maasta ja laskeutuu taivaasta, me asumme siinä välissä. Lokakuussa on ollut enemmän sumuisia kuin kirkkaita päiviä, ja ajoittaiset myrskytkin ovat olleet tervetullutta vaihtelua harmauteen.



Eräänä aamuna kohtasimme pihallamme uuden asukkaan, kukon. Mistä lie naapurista karannut, mutta viikon verran se ilahdutti kieunnallaan meitä viideltä aamuisin. Ja jos ei kukosta ollut herättäjäksi, oli Eemil hyvänä kotivarana heti kukon jälkeen. Kyllä kissa tietää: Paina tästä, niin saat ruokaa.



Harmauden ja kylmyyden keskellä saimme kuitenkin nauttia viikonlopun verran 38 asteen helteistä, ja teimme kävelyretken Panata Ranchille, josta pauliina löysi makkarapuun hedelmän eli makkaran.



Samalla retkellä näimme myös mustan mamban, joka luikerteli editsemme puiden alaoksilla sen verran uhkaavan ja taitavan oloisena, että Pauliina teki itselleen oksista ja okaista mambantappoaseen.



Tämänkertainen kombisankari kuljettaa ihmisiä välillä Manzini-Siteki, ja kuskin empatiakykyjä ei sovi ainakaan nimen perusteella epäillä.



Musiikkielo on ollut kiireistä ja mielenkiintoista. Nanan bändin kanssa Tuomas teki yhden konsertin Swasi Business Woman of the Year -tapahtumassa, ja soittaminen tuon kaltaisessa tapahtumassa ei ainakaan tämän kokemuksen perusteella ole herkkua. Muutama kappale, tunnin odottelu, muutama kappale, odottelua, ei ruokaa, ei kunnon istumapaikkoja jne. Mutta musiikki on parasta, joten valittelu sikseen ja koskettimisto huutamaan!

Toisen keikan piti olla Simunye Fair -festareilla, mutta valtaisa myrsky keskeytti koko juhlan juuri ennen kuin bändin piti astua lavalle. Teltat ja tuolit lentelivät, kansa juoksi kauhuissaan. Soundcheck aiemmin päivällä meni hyvin ja fiilis oli kohdallaan, mutta kun koko päivän kerätty jännitys ei päässyt purkautumaan, oli tunnelma messujen keskeydyttyä hieman vaisu. Myrskyn voima onneksi rauhoitti, ja onneksi kukaan ei tullut salaman iskemäksi. Tässä maassa sekään ei olisi tavatonta.



Nanan kanssa on myös tehty äänityksiä kotistudiossa lupaavin tuloksin. Myös Eemil osallistui laulusessioihin laulamalla toista ääntä "mikrofonitelineeseen" nojaten. Mikrofonin suuntaavuudesta johtuen Eemilin nauku on kuitenkin julkaisukelvottoman hiljainen. Kuvassa Nana ja Eemil hyvin menneen dueton jälkeen.



Ja loppuun vielä Eemilin terveiset näppäimistön päältä:

m,khjuyyyyyyyyyyyyy
äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää

Ken taitaa kissan kehonkielen, suomentakoon edellisen.