Osa 22: "Let us not be ostriches!"

Olemme odottaneet kolme viikonloppua, että sää olisi telttailulle suotuista. Sumua on pukannnut ja sadetta ropsannut. Kaunistahan se on, muttei riittävän, että viitsisi Eemilin kera telttailla. Viime viikonloppuna onnisti ja pääsimme maalaislomalle. Eemil telttaili mallikkaasti nukkuen omalla lakanapedillään, ei raapinut telttaa eikä makuupusseja, illalla vaani aaseja ja lehmiä puun alta. Koulutamme sitä myös vaelluksia varten kulkemaan mukana olkapäillä, mikä sujuu ihan kohtalaisesti paitsi että Eemil on vähän turhan iso ja pörheä katinroikale mukavaksi puuhkaksi.



Telttailun ohessa viikonloppu meni Sakarin seurassa farmilla moottoriajoneuvojen ja tekniikan parissa. Kyllä, juuri tämä osuus olikin jäänyt puuttumaan hienosta liha-auto-lihas-linjastamme. Ajoimme niityllä sekä omalla autolla, mönkijällä että traktorilla ja perehdyimme traktoreiden ja peräkärryjen teknisiin ongelmiin. Älkäämme olko strutseja! Älkäämme kaivako päitämme hiekkaan, jotta emme näkisi todellisuutta. Avatkaamme silmämme koneiden kauneudelle. Oikeasti oli kyllä tosi kivaa olla tekemässä jotain kivaa ja konkreettista kaiken paperimussutuksen sijaan. Pitäisikö sitä vaihtaa maanviljelysalalle? Ohessa Tuomas tuimana avokadopuussa. Kyläläiset olivat jo vieneet viimeisenkin avokadon. Ne ovat tähän vuodenaikaan strutsinmunan kokoisia!



Vastapainoksi maalaiselolle olimme Pauliinan työkaverin miehen synttäreillä, jonne sankaripariskunta tuli KOLME TUNTIA sen jälkeen kun vieraat oli kutsuttu. Vielä ei olla totuttu paikallisiin tapoihin ei.

Uutta tuulahdusta Swasitodellisuuten toivat myös mellakat vaalien yhteydessä pari viikkoa sitten. Pauliinan etelä-afrikkalaiset kollegat tosin nauroivat räkäisesti avuttomille mielenosoitusyrityksille. Kuitenkin Swasimittakaavassa on paljon, että kaksi pommia on räjähtänyt, auto poltettu ja katukauppiaiden kojuja tuhottu. Parina päivänä Tuomas toimi Pauliinan työkuskina ja työpaikan ikkunoista katselimme pieniä mielenosoittajia, muuten "mellakat" eivät ole paljon häirineet. Vaikuttaa siltä, että valtaosa swaseista on sitä mieltä, että väkivaltaa ei haluta missään nimessä, ennemmin pidetään vanhat osin ontuvat järjestelmät (maailman ainoa absoluuttinen monarkia, puolueita ei sallita). Täällä ei oikein uskota, että puoluejärjestelmä toisi mitään hyvää vaan ennemminkin epävakaisuutta. Täällä katsotaan Etelä-Afrikan touhua aika kauhulla. Swasimaan ongelmat köyhyys ja tuloerot ovat ihan eri tason vaikeuksia, onko niitä edes oikeasti olemassa ja onko niiden vähentämiseksi oikeastaan valmis uhraamaan mitään, kyselevät ne rikkaammat. Toisaalta eivät usko, kun sanomme, että ihmiset ajavat täällä hienommilla ja uudemmilla autoilla kuin Suomessa. Sanovat vain, etteivät ihmiset ole täällä rikkaita, autothan on ostettu lainarahalla! Välillä aina tulee outoja välähdyksiä siitä millaiseksi meidän valkonaamojen elämä oikein kuvitellaan... "En halua olla kuin valkoiset, haluan katsella ihmisiä kadulla." "Olen ihan kuin valkoiset, kuuntelin sirkkojen sirinää illalla!" Ei siis olla rikkaita eikä olla köyhiä. Kuvassa kuitenkin maalaismaisemaa.



Tuomaksen ja Tahvon vilkkaan puhelinystävyyden ja kohta valmistuvat Tristan-levyn (vinkki vinkki) kunniaksi julkaisemme poikkeuksellisesti myös vanhemman kuvan pojista studiolla, ihailijoille ja muille.

OSA 21: "Kevätti"

Nyt on kevät, uskookaa eli älkäätte. Talvi meni jo. Aamuisin pitää arvailla mitä olisi soveliasta laittaa päälle. Ihmisillä on heinänuhaa ja allergiaa. Koska kevät on täällä kuumempi, siihen kuuluvat myös hiekkamyrskyt ja maastopalot. Kotimme oli täynnä hiekkaa ja lehtiä, joita oli puskenut ovien alta lomamme aikana. Mbabanen pääkatukin oli ollut suljettuna, kun sille oli laskeutunut niin paljon irronneita peltikattoja. Maalla on outoja mustia peltoja, joista pinnistää kirkuvanvihreitä silmuja.

Ikävä kyllä valon puolesta kevät on tuonut vain vartin lisää elintilaa. Töistä pitää lähteä 17:15 eikä 17:00 ehtiäkseen valoisalla kotiin. Kuudelta bussiasema on tyhjä ja mattimyöhäiset viuhtovat teiden varsilla. Ja kaupunkiin avattu ensimmäinen kahvila on tottakai auki vain valoisalla. Keskiverto-swasi ei siis ole iltaeläjä ja iltaisin hosumista pidetään outona tai arveluttavana. Kun valitin, että kadunreunassa yöllä kävelevät eivät näy autoilijoille mitenkään ja ovat vaarassa jäädä auton alle, ystävämme huomautti, että se lienee heidän pienin ongelmansa. Asiat eivät ylipäänsä voi olla hyvin jos kävelet pimeällä. Eräs satunnainen juttutoveri ei käy edes baareissa, koska niihin pitää mennä illalla. Mitä täällä sitten iltaisin tehdään? Katsotaan etelä-afrikkalaisia ja nigerialaisia saippuaoopperoita, amerikkalaisia poliisisarjoja, englanninliigaa ja formulaa. Ja nytpä kello onkin jo yhdeksän, että hyvät yöt teillekin.



Koska syksyn jälkeen tulee joulu julkaistaan nyt jo vähän etuajassa kuva Tuomaksesta ja kuusesta. Tuomas yrittää huitoa itseään enkelin näköiseksi pitkään valoitusaikaan luottaen, mutta emme vieläkään ole lukeneet kameran käyttöohjeita. Kuulimme myös tänään että Japanissa syödään jouluna mansikkakermatäytekakkua ja KFC-kanaa!

Osa 20: " Knugen!"

Swasimaassa ehdimme juuri parahultaisesti mukaan maan ja kuninkaan yhdistetyille 40/40-vuotispäiville. Stadionilla oli tunnelma katossa ja väkeä kuin parhaillakin markkinoilla. Kuningasta ajelutettiin ympäri stadikkaa perinteisessä swasiasussa avoautossa. Sieltä käsin mies rauhallisen säännöllisesti kääntyillen tervehti alamaisiaan.



Ohjelmaan kuului 10000 perinneasuisen tytön paraati, perinteisten sotilaiden esiintyminen, länsimainen sotilassoittokunta, puheita, gospelkuoroja, jalkapallo-ottelu ynnä muuta juhlavaa.







Kaikki SADC-maiden johtajat oli kutsuttu juhlille kunniavieraina, myös Zimbabwen Mugabe, joka sai saapuessaan kansalta valtavat seisoen annetut aplodit. Paikallinen vierustoverini tosin kuiskasi minulle, että aplodit eivät johdu siitä, että ihmiset pitäisivät Mugabesta, vaan siitä, että hän on kuuluisa. Pauliinan työtoveri kertoi kuitenkin myöhemmin, että kyllä swasit Mugabesta myös pitävät, sillä heidän mielestään hän on oikea kapinallinen, joka on lähes ainoana eteläisen Afrikan johtajana onnistunut laittamaan lännelle kampoihin.

Juhlissa bongasimme myös aidon rumputaiteilijan. Tahvo, älä ota opiksi.

Osa 19: "Ihanaa, leijonat, ihanaa!"

Swasimaassa on niin lämminta, etta vilpoinen Suomen kesä tuntuu jo hyvin kaukaiselta. Onneksi muistamista ovat helpottamassa valokuvat, joita napsimme lomalla aikamoisen nipun. Sori vaan, kaulurijengi, mutta ei näita rapujuhlakuvia voi olla näyttamättä.







Eemil voi hyvin ja pörreästi. Kissa on päässyt taas metsästyksen makuun, tällä kertaa pikku-uhriksi joutui lisko.





Ja katso: persikkapuussa on jo muutama hedelmäksi tunnistettava pallero!