Pääsiäisen suurin saavutus lienee, että ajoimme vasemmanpuoleisessa liikenteessä kolaroimatta ja pääsimme turvallisesti takaisin Swasimaan valaistuille moottoriteille Etelä-Afrikan 'Crime risk, Don't stop!' teiltä ilman muita välikohtauksia kuin 300 km tietyötä. Lisäksi pelastimme henkiä, tai ainakin raajan.Drakensbergissä vaeltaessamme kapean kanjonin perällä löysimme nimittäin joesta Markin, joka oli katkaissut jalkansa. Leppoisa vaelluksemme vaihtui lastantekoon, hoivatyöhön ja raskaaseen pääsiäissaattoon, kun kannoimme Markia pari tuntia pitkin kapeita vuoripolkuja. Pääsiäistyyliin meitä hikisiä kantajia seurasi kansanjoukko (valokuvaavia tossuvaeltajia, jotka eivät mahtuneet ohi vuorenrinteellä) ja Markkin nousi vielä yläilmoihin helikopterissa hyvässä voinnissa. Toimiva pelastuspalvelu on tosi kiva juttu ja älkää hyvät ihmiset koskaa lähtekö vaeltamaa muilla tossukoilla kuin kunnon vaelluskengillä!!
Voipuneina nautimme yöpaikastamme, joka oli hieno maalaishotelli juustobuffetteineen. Ruoka oli hyvää ja pääsi kylpyyn, mutta itse paikasta oli varmaankin vanha kunnon orjatila. Apartheidin jäljet tuntuivat jotenkin ilmapiirissä ylipäätään ja teiden varsilla oli keskellä ei mitään lähiöitä. Näihin 'homelandeihin', tungettiin ylimääräiset mustat asumaan koppitaloihin 'vapaina', mutta ilman poistumislupaa, toimeentuloa ja osaa perheestä, joka oli kaupungeissa töissä.
Matkamme jatkui Lesothoon, joka oli toisella tavalla friikki paikka. Tosi hienoja vuorimaisemia, kylmä, yhtäkkiä tulevia rankkasateita, karuja kopperotaloja, aasilla ratsastavia huopiin pukeutuneita ihmisiä, eikä sitten paljon muuta. Dinosauruksen jäljet sentään pääsimme näkemään, ja bushmannien (Sanien) luolamaalauksia. Ja hotellissa bändi soitti yhden Zap Maman kappaleen (Tuom. Huom.) Toinen musiikkielämys matkalta onkin sitten koti-Suomen Sudenajan levy. Yllättäen meillä onkin nyt hyvin varusteltu auto ja cd-soitin, mutta vain yksi levy. Up yours! Ja eipä muuta kuin ensi viikkoon ja hyviä, kuulemma lumisia kevätpäiviä.
Mbabane eli Babarin kaupunki (terkkuja vaan Matiakselle) on kuin onkin enemmän liikennepuisto kuin mikään villi Afrikan metropoli. Siistejä autoja huristaa kadut pullollaan ja lihavia ihmisiä pyörii ostoskeskuksissa. Alko löytyy ja kauneushoitola ja golf-kenttä. Jätehuolto toimii ja katukauppiailtakin saa hedelmiä lähinnä muoviin pakattuina. Näkymät ovat vehreät ja kauniit joka suuntaan ja kuuma on vain keskipäivän tunteina. Pimeällä emme ole kävelleet, mutta päivällä on tosi turvallisen tuntuista ja olemmekin tallailleet melkoisesti pitkin kaupunkia. Emme ole vielä ainakaan löytäneet slummia, mutta sen sijaan avokaadopuita, mäkiä ja ikävän paljon aidattuja taloja.
