OSA 9: "Nopein fyysikko voittaa"

Osallistu NYT syyskilpaan. Voit VOITTAA! Vastaukset blogikommentteina. Nopeimmalle vastaajalle luvassa ylläripylläri. Lisäksi teknisimmälle selostajalle (=insinöörin ihannetyttö) luvassa oma bonustyökalu. Vastaukset kootaan pian, palkinnot jaetaan elokuussa.


Kuvasta arvaattekin, että vessafysiikasta on kyse. Kuva esittää viemäripyörrettä, joka tällä pallonpuoliskolla nyt todistetusti pyörii vastapäivään. Mikä onkaan tilanne kotilavuaarissasi? Varaudu pikku rupeamaan: meillä pyörrettä yritettiin vessanpöntössä, käsienpesualtaassa ja sitten hurraa - kylpyammeessa se tuli! Toistimme vielä kokeen kylpyammeessa ja saimme saman tuloksen, joten tieteellinen arvo nousee jo hipoen yli kyseenalaisten rallatusten.

Maltamme tuskin odottaa. Kuka on väittänyt, että Afrikassa olisi tylsää tai takapajuista?

Osa 8: "Kaljalla käynti"

Olimme viikonloppuna ekaa kertaa autolla kauempana ihan kahdestaan, mikä tuntui varsin oudolta. Mitä ihmettä me tehdään täällä Afrikassa ajelemassa? Mutta kavereiden näkeminen on toki hyvä syy lähteä vaikka Mosambikiin asti kaljalle. Ja tätä varten oltiin syöty malarialääkkeitäkin jo aika tovi.


Mutta ne kaverit ja kaljalla käynti, siinäpä sellainen pari! Meni ekaa kertaa päivärytmi kukkumisen puolelle. Ja Mosambikissa oli ylipäätään lomafiilis: Meri, uiminen (uima-altaassa), letkeät rantaravintolat, katkaravut, kattoterassit - olo kuin olisi Brasiliassa (sanoo Tuomas joka on siellä käynyt) ja rahatkin on nimeltään metikaisia. Mosambikissa näytti myös paljon enemmän Afrikalta, naiset kantoivat tavaroita pään päällä ja hedelmät myytiin pyramideissa eikä muovipusseissa. Ja Liisa oli tuonut meille Aamulehden ja saimme arvuutella pantomiimin perusteella kuka on Suomen uusi ulkoministeri.


Tyhmää oli kaupungissa autonratissa olo, me ei olla vielä hyviä tai rohkeita ollenkaan. Maalla ajelu on mukavampaa, Erik Dolphya kuunneltiin ihan tappiin asti. Oli myös jo ehtinyt unohtaa pelottavat rosmotarinat, kuumuuden ja itikoiden olemassaolon. No, Swasimaahan palatessa satoikin sitten rakeita ja ukkosti, piti ajaa suoraan pilveen että pääsi kotiin. Samaisessa myrskyssä kuoli yksi futari, joka oli juoksemassa kentältä sadetta suojaan. Pum vaan. Tällä viikolla olemme myös palelleet jopa untuvapeiton alla, lupailevat heinäkuuksi lunta.



Hyvää syksyä kaikille!

Osa 7: "Kädet punaiseen multaan"

Tervehdys syksyn kyllästämästä Swazimaasta, jossa ilma on selkeästi viilenemään päin. Sateet ovat alkaneet, samoin tuulet ja koleus. Sisällä tarvitsee villasukkia ja heinäsirkkaparvet ovat valloittaneet pihan. Nyt vain odotellaan tulvien ja paiseiden tuloa... Eemil on heinäsirkoista innoissaan ja pyydystää ja syö niitä. Narske vain kuuluu, ja kotoa löytyy irtojalkoja ja -siipiä.

Syksyn kunniaksi olemme aloittaneet puuhailun. Pauliina ilmoittautui paikalliseen taidenäyttelyyn ja aloitti ensimmäisen maalauksen.



Tuomas on aloittanut hommat puutarhassa. Persikkapuu tunkee juuriaan maahan ja kantaa toivottavasti hedelmiä seuraavan kahden vuoden kuluessa.



Myös ryytimaa on kovassa puskussa. Tarjolla on pian minttua, timjamia, korianteria, salviaa, persilijaa, sitruunaruohoa, salaattia ja tomaattia. Täällä ollaan siis melkein kuin Scarborough'n markkinoilla!



Lähestyvää vappua kunnioittaen laitoimme siman panolle. Siellä se kuplii!



Viikonloppukävelyllä kävimme Malolotjan kansallispuistossa. Mikä hiljaisuus! Vaikka maa ei liiallisella äänisaasteella ole muutenkaan pilattu, onnistui puiston rauhallisuus yllättämään vaeltajat pohjoisilta mailta. Mutta kumpi katsookaan kuvassa kumpaa, Tuomas jokea vai joki Tuomasta?



Pauliina pääsi lehteen kuvassa seisovan pomonsa siivellä. Pomo sai pääministerin nolostumaan.



Näin päättyy kuvareportaasimme tältä erää. Hyvää vointia ja lämpöä elämään!

Osa 6: Paikallisesta luottamuksesta viranomaisiin ja yhteiseen hyvään

Tänään kuninkas kopra kertoo typeriä esimerkkejä Swasimaalaisista ilmiöista:

1. Pääministeriltä kysyttiin haastattelussa, mitä hän suosittelisi tehtäväksi, kun paikallisia rahakuljetuksia on tavattu viimeaikoina paljon ryöstellä. Ministeri neuvoi ottamaan yhteytta poliisiin jo etukäteen, jotta kuljetukset voitaisiin turvata. Ylesö pärähti nauramaan ja totesi, että sehän vasta takaisikin kuljetettavien varojen katoamisen.

2. Eräällä seudulla oli paimenia lampaittensa kanssa... eikun siis eräällä seudulla ei ole enää ambulanssikuljetusta tarjolla, koska kaikki ambulanssit on varastettu. Rosvoilla oli tapana soittaa hätäpuheluita ja tilata ambulansseja syrjäisiin kolkkiin, joissa autot voitiin kaapata. Tätä ilmeisesti tapahtui niin usein, että koko ambulanssipalvelu lakkautettiin.

Typerää toimintaa. Sapettaa.

Osa 5: Hei hulinaa

Tänään tarjolla on ikävä kyllä taas opettavainen tarina. Ensiapupakkaus ei aina riitä jos on ihan väärässä paikassa. Mielestämme olemme varovaisia matkailijoita, mutta olisi parasta olla myös 'savvy' [juoni, ovela, jolla on hyvä hokso] eikä peruslälläri.

Tuomaksen syntetisaattorihan on ollut kadoksissa jo hyvän tovin, ja lähdimme sitä etsimään Johannesburgin lentokentältä Merjan ja Sampsan hyväksi todetussa seurassa. Syntetisaattorin tarina päättyy tähän, eli etsinnöistä on luovuttu. Hiljaisuus.

Johannesburgin Soweton kuuluisasta townshipista olette varmasti kuulleet? Sinne emme halunneet, mutta lähdimme lentokentältä sentään keskustaan, autolla taidemuseoon. Johannesburg Art Gallery oli hieno ja nykytaide nastaa. Museolta lähtiessä jouduimme tosi tungokseen, autoja kylki kyljessä ja epäilyttävän näköistä porukkaa väleissä (yhdelläkin veitikalla rautatanko kädessä). Jossain paukahti autonkumi. Sivupeilimme osui naapuripakuun. Kun jatkoimme matkaa hyökkäsi yhtäkkiä konepeltiä hakkaamaan ja huutamaan kaksi hurjistunutta miestä. Emme uskaltaneet pysähtyä, vaan tungimme eteenpäin sydän pamppaillen. Kulman taakse kaahattuamme meidät pysäytti poliisiauto. Tilanteen outoutta kuvaa ehkä se, että oli helpottunut olo kun poliisi pysäytti, 'eikö kukaan ammukaan meitä?' Auto johon osuimme oli ollut siviilipoliisiauto ja olimme siis paenneet rikospaikalta, mikä ei ole hyvä juttu. Poliisi oli alkuhuudon jälkeen onneksi ymmärtäväinen ja luopui pidätysaikeista. Alueen ryöstöriskiä kuvaa mielestäni hyvin, että vaikka olimme parkissa poliisiauton vieressä ja ympärillämme parveili kymmenisen seriffiä, automme ovia yritettiin nykiä auki ja poliisitätien piti suojella syytettyjään. Lopulta pääsimme vielä poliisisaatossa pois pahasta paikasta. Oma pelkokerroin veti ikävä kyllä vertoja ukkoslentokoneajelulle ja nyt toivoisinkin ihan vain rauhallista eloa! Ja tämä kaikki kun kääntyi vahingossa museolta vasempaan! Aika kohtuuttonta pelon maantiedettä, Johannesburg ei nyt ole suuressa suosiossa. Seuraavaksi suuntasimme nokkamme oikeisto-ostospaikkaan, Sandton Cityn aidatuille timanttikaduille syömään ja shoppailemaan.

Jep. Näin sitä vältellään aitojen sisällä elämistä, ei hyvin mene.

Osa 4: A perfect fusion of light and space

Uudessa kodissa on ruskea puupanelikatto ja sairaalla Pauliinalla huoneita missä maata retkipatjalla.

Eemil on terve ja nukkuu sängyllä.

Ensimmäiset uuden kodin koneet ovat jääkaappi ja kahvinkeitin. Jääkaapissa on kaljaa ja kahvinkeittimen nimi on joku Hobbes. Lisäksi kotona on takka, kylpyamme ja patio. Pihalla on kummallinen sitruspuu, joka roikkuu limen näköisiä hedelmiä. Ne maistuvat laimeille appelsiineille. Pihalle ajattelimme istuttaa lisää hedelmäpuita ja mahdollisesti pienen katajan.

Syömme mangoja ja avokadoja. Tänään mangosta löytyi pieniä vaaleita matoja.

Kierrätysmahdollisuudet Swazimaassa ovat rajoitetut. Kaikki roskat kerätään samaan astiaan. Läheinen Ngwenyan lasitehdas tosin käyttää raaka-aineenaan vaaleaa kierrätyslasia. Ajattelimme paremman puutteessa aloittaa lasinkeräyksen ja tukea naapureitakin mukaan hankkeeseen.

Asumme rivarissa.