Me olimme hikoilemassa Tuomaksen musiikkikaverin Mlungisin veljen Thulanin häissä kuumilla alankomailla Lavumisassa. Häissä oli tanssia ja laulua ja pastori huusi niin että korviin sattui. Siinä kieltä ymmärtämätön kuvitteli, että ollaan pahaa henkeä manaamassa, mutta kuulemma pastori puhui anteeksiannosta. Joskus on niin, että sanoman muoto ja sisältö eivät tunnu tukevan toisiaan. Sen kanssa on elettävä.
Lavumisassa ilma oli niin lämmin, että lehmätkin seisoivat nilkkojaan myöten lätäkössä itseään viilentääkseen. Me puolestamme lähdimme Laurin kanssa vesiputoukseen lillumaan. Ehdimme juuri veteen, kun alkoi sataa ja ukkostaa ja kastuimme.
Kotona on sähköä kulunut suomalaisia joulueineitä valmistaessa. Mutta nyt on kaapit täynnä apetta! Kuvassa Pauliina joulutorttuja täyttämässä. Tortuista tulikin kelpoja!
Vaikka Tuomaan paita muistuttaakin kotimaan tapahtumista, ei kokkipoika pysy perinneruokaruodussa vaan valmistaa Portugalin silsaa. "PS" on mainio oheisravinne niin maukkaan kuin mauttomankin ruoan kyytipojaksi. Se valmistetaan omien mittojen mukaan tuoreista chileistä, tuoreesta korianterista, sitruunamehusta, oliiviöljystä, tomaatista ja valkosipulista. Suosittelemme!
Piparkakun valmistaminen ei tänä vuonna ja paikallisin ainein tuottanut parasta mahdollista pikkuleipää. Mokomia kakkaroita ei kehtaa itse syödäkään, vaan ne pitää antaa tutuille lahjoiksi.
Ja kaapissa odottaa kuukausi sitten leivottu Etelä-Afrikkalainen hedelmäkakku. Sitä on kypsytetty ohjeen mukaan tiiviissä ja pimeässä ja valeltu brandylla säilyvyyden takaamiseksi. Toivottavasti siistiä ja onnellista keittiöihmistä kaikkialla vaaniva homeitiö ei ole päässyt tunkemaan ahnaita rihmojaan kakun huokoiseen sisukseen kaikista varotoimenpiteistä huolimatta - huomenna se selviää, kun suomalainen joulukuusikko saapuu kakkua kanssamme maistamaan.
Levollista joulua, ystävät, ja rauhaisaa mieltä!
