Osa 3: "Dinosauruksen muna!"

Kuninkas Kopra jakaa tällä kertaa pääsiäisen kohokohtia reissultamme Merjan ja Sampsan kanssa Etelä-Afrikkaan Drakensbergin vuorille ja Lesothoon. Pääsiäinen loistaa kalenterissa ainoana pidempänä lomana lähikuukausina, joten piti päästä vähän etäämmälle käymään. YK-työläisenä maasta poistuminen tosin vaatii vähän lisäbyrokratiaa – mukaansa saa 'suojeluskirjeen' kohdemaan YK:lle. Omituisen tuntuista meininkiä tavantallaajille.

Pääsiäisen suurin saavutus lienee, että ajoimme vasemmanpuoleisessa liikenteessä kolaroimatta ja pääsimme turvallisesti takaisin Swasimaan valaistuille moottoriteille Etelä-Afrikan 'Crime risk, Don't stop!' teiltä ilman muita välikohtauksia kuin 300 km tietyötä. Lisäksi pelastimme henkiä, tai ainakin raajan.Drakensbergissä vaeltaessamme kapean kanjonin perällä löysimme nimittäin joesta Markin, joka oli katkaissut jalkansa. Leppoisa vaelluksemme vaihtui lastantekoon, hoivatyöhön ja raskaaseen pääsiäissaattoon, kun kannoimme Markia pari tuntia pitkin kapeita vuoripolkuja. Pääsiäistyyliin meitä hikisiä kantajia seurasi kansanjoukko (valokuvaavia tossuvaeltajia, jotka eivät mahtuneet ohi vuorenrinteellä) ja Markkin nousi vielä yläilmoihin helikopterissa hyvässä voinnissa. Toimiva pelastuspalvelu on tosi kiva juttu ja älkää hyvät ihmiset koskaa lähtekö vaeltamaa muilla tossukoilla kuin kunnon vaelluskengillä!!

Voipuneina nautimme yöpaikastamme, joka oli hieno maalaishotelli juustobuffetteineen. Ruoka oli hyvää ja pääsi kylpyyn, mutta itse paikasta oli varmaankin vanha kunnon orjatila. Apartheidin jäljet tuntuivat jotenkin ilmapiirissä ylipäätään ja teiden varsilla oli keskellä ei mitään lähiöitä. Näihin 'homelandeihin', tungettiin ylimääräiset mustat asumaan koppitaloihin 'vapaina', mutta ilman poistumislupaa, toimeentuloa ja osaa perheestä, joka oli kaupungeissa töissä.

Matkamme jatkui Lesothoon, joka oli toisella tavalla friikki paikka. Tosi hienoja vuorimaisemia, kylmä, yhtäkkiä tulevia rankkasateita, karuja kopperotaloja, aasilla ratsastavia huopiin pukeutuneita ihmisiä, eikä sitten paljon muuta. Dinosauruksen jäljet sentään pääsimme näkemään, ja bushmannien (Sanien) luolamaalauksia. Ja hotellissa bändi soitti yhden Zap Maman kappaleen (Tuom. Huom.) Toinen musiikkielämys matkalta onkin sitten koti-Suomen Sudenajan levy. Yllättäen meillä onkin nyt hyvin varusteltu auto ja cd-soitin, mutta vain yksi levy. Up yours! Ja eipä muuta kuin ensi viikkoon ja hyviä, kuulemma lumisia kevätpäiviä.