Osa 22: "Let us not be ostriches!"

Olemme odottaneet kolme viikonloppua, että sää olisi telttailulle suotuista. Sumua on pukannnut ja sadetta ropsannut. Kaunistahan se on, muttei riittävän, että viitsisi Eemilin kera telttailla. Viime viikonloppuna onnisti ja pääsimme maalaislomalle. Eemil telttaili mallikkaasti nukkuen omalla lakanapedillään, ei raapinut telttaa eikä makuupusseja, illalla vaani aaseja ja lehmiä puun alta. Koulutamme sitä myös vaelluksia varten kulkemaan mukana olkapäillä, mikä sujuu ihan kohtalaisesti paitsi että Eemil on vähän turhan iso ja pörheä katinroikale mukavaksi puuhkaksi.



Telttailun ohessa viikonloppu meni Sakarin seurassa farmilla moottoriajoneuvojen ja tekniikan parissa. Kyllä, juuri tämä osuus olikin jäänyt puuttumaan hienosta liha-auto-lihas-linjastamme. Ajoimme niityllä sekä omalla autolla, mönkijällä että traktorilla ja perehdyimme traktoreiden ja peräkärryjen teknisiin ongelmiin. Älkäämme olko strutseja! Älkäämme kaivako päitämme hiekkaan, jotta emme näkisi todellisuutta. Avatkaamme silmämme koneiden kauneudelle. Oikeasti oli kyllä tosi kivaa olla tekemässä jotain kivaa ja konkreettista kaiken paperimussutuksen sijaan. Pitäisikö sitä vaihtaa maanviljelysalalle? Ohessa Tuomas tuimana avokadopuussa. Kyläläiset olivat jo vieneet viimeisenkin avokadon. Ne ovat tähän vuodenaikaan strutsinmunan kokoisia!



Vastapainoksi maalaiselolle olimme Pauliinan työkaverin miehen synttäreillä, jonne sankaripariskunta tuli KOLME TUNTIA sen jälkeen kun vieraat oli kutsuttu. Vielä ei olla totuttu paikallisiin tapoihin ei.

Uutta tuulahdusta Swasitodellisuuten toivat myös mellakat vaalien yhteydessä pari viikkoa sitten. Pauliinan etelä-afrikkalaiset kollegat tosin nauroivat räkäisesti avuttomille mielenosoitusyrityksille. Kuitenkin Swasimittakaavassa on paljon, että kaksi pommia on räjähtänyt, auto poltettu ja katukauppiaiden kojuja tuhottu. Parina päivänä Tuomas toimi Pauliinan työkuskina ja työpaikan ikkunoista katselimme pieniä mielenosoittajia, muuten "mellakat" eivät ole paljon häirineet. Vaikuttaa siltä, että valtaosa swaseista on sitä mieltä, että väkivaltaa ei haluta missään nimessä, ennemmin pidetään vanhat osin ontuvat järjestelmät (maailman ainoa absoluuttinen monarkia, puolueita ei sallita). Täällä ei oikein uskota, että puoluejärjestelmä toisi mitään hyvää vaan ennemminkin epävakaisuutta. Täällä katsotaan Etelä-Afrikan touhua aika kauhulla. Swasimaan ongelmat köyhyys ja tuloerot ovat ihan eri tason vaikeuksia, onko niitä edes oikeasti olemassa ja onko niiden vähentämiseksi oikeastaan valmis uhraamaan mitään, kyselevät ne rikkaammat. Toisaalta eivät usko, kun sanomme, että ihmiset ajavat täällä hienommilla ja uudemmilla autoilla kuin Suomessa. Sanovat vain, etteivät ihmiset ole täällä rikkaita, autothan on ostettu lainarahalla! Välillä aina tulee outoja välähdyksiä siitä millaiseksi meidän valkonaamojen elämä oikein kuvitellaan... "En halua olla kuin valkoiset, haluan katsella ihmisiä kadulla." "Olen ihan kuin valkoiset, kuuntelin sirkkojen sirinää illalla!" Ei siis olla rikkaita eikä olla köyhiä. Kuvassa kuitenkin maalaismaisemaa.



Tuomaksen ja Tahvon vilkkaan puhelinystävyyden ja kohta valmistuvat Tristan-levyn (vinkki vinkki) kunniaksi julkaisemme poikkeuksellisesti myös vanhemman kuvan pojista studiolla, ihailijoille ja muille.