Osa 26: Miksi kilpikonna on eläimistä hitain?

Tässä blogissa tarjoilemme faabeleita talvi-iltojen ratoksi, koska täällä on kevät, joka on monien eläinvauvojen sikiämisaikaa. Mutta ennen kuin pääsette nyyhkimään suloisten eläinlasten parissa, laitetaan kärkeen pari eläimellisen kauhun valiota. Nämä tarinat ovat tosia, tottakai.

Ensin vessakauhua. Etelä-Afrikassa kuoli äskettäin viisi ihmistä kummallisiin oireisiin. Kaikki olivat syöneet samassa ravintolassa, mutta ruoasta tai edes ilmastointikanavasta ei löytynyt pahoja mönkijöitä. Kuudeskin ihminen kuoli samanlaisiin oireisiin. Hän oli käynyt ravintolassa vain vessassa (polttaa polttaa). Syyksi paljastui mielellään pöntön istuinrenkaan alla majaileva myrkyllinen hämähäkki. Pisto peppuun ja mitään ei ollut tehtävissä. Samoja pikku pirulaisia on löytynyt myös Intiaan lentävien lentokoneiden vessoista. Pitäkää hyvät ihmiset huolta takapuolistanne! Kuvassa kotikeittiömme tohvelisankari.



Ja toinen tarina sisältää vähän romanttisempaa kauhua: Nuori pari oli Keniassa ihanalla safarihäämatkallaan. He harjasivat yhdessä hampaitaan ja katselivat auringonlaskua, kun kops, morsion otsaan lensi lepakko. Ei onneksi sattunut pahemmin. Nainen meni kuitenkin seuraavana päivänä näyttämään päätään sairaalaan. Viikon kuluttua hän oli kuollut vesikauhuun. Sairaalasta oli todettu, että onneksi vesikauhua ei näillä main yleensä esiinny, mutta mitäpä siitä enää.



Me olemme onneksi päässeet nauttimaan vain kivoista eläimistä, niin Kruger Parkissa kuin meidän kotieläinpuisto Mlilwanessakin. Kuvissa kirahvin varsa ja teepla.



Ja sitten vielä selviytymistarina a la eläkeläinen Afrikassa. 'Jos me nyt nähtäis leopardi, niin kannattais mennä selät vastakkain, sellaiseksi huitovaksi ja huutavaksi kasaksi, niin se varmaan pelästyisi'. Kuvassa näin syntyvä pelätin. Miten olenkaan pärjännyt villissä luonnossa ilman äidin neuvoja?



No, tosiasiassa olen pärjännyt aika huonosti, eli seuraa selviytymistarina 2 nimeltä 'Ei näin'. Olimme safariajelulla ja näimme norsun ja sarvikuonon ja leijonia. Ajelu kesti ja kesti, mutta vihdoin pääsimme jaloittelemaan, juomaan mehua ja katsomaan auringonlaskua ja kauempana laiduntavaa pientä sarvikuonoa. Mehun jälkeen tuli vessahätä, joten lähdin etsimään sopivaa pusikkoa. Löytyikin tosi luksus pusikko, josta voi samalla katsella sarvikuonoa auringonlaskussa! Ja sitten sarvikuono alkoi kirmailla iloisesti pusikossa! Opas oli vähän eri mieltä kirmailun suloisuudesta ja huusi suureen ääneen, että tänne sieltä typerä tyttö, mikä ihmeen logiikka sai sinut menemään sarvikuonon lähelle? No kun oli toi vessahätä ja sit toi puska oli tosi sopivan näköinen, niin emmä ajatellut et sarvikuonon on vaarallinen. Jos jotain mietityttää, niin kyllä, sarvikuono on Vaarallinen Villieläin. Ja älyllinen toiminta siis todistettavasti kärsii kun pyöritään Maslowin tarvehierarkian alemmilla tasoilla. Kuvassa vähän vähemmän kuumottava vielä sarveton kuono ja samalla tällä erää tarinan viimeinen eläinlapsi. Afrikkaan uskaltautuvien iloksi todettakoon, että kilpikonnat ovat hitaita tässäkin asiassa, joten konnanpentuja on kuulemma luvassa St. Luciassa Uuden Vuoden tienoilla!