Osa 49: Maha se on kaikkein kaunein

Blogimme on ja pysyy epätrendikkäänä, mutta nyt kun olemme katsoneet aika monta Master Chef -sarjan jaksoa on korkea aika omistaa yksi blogi kulinarismille, kuten ajan henkeen kuuluu. Keittiöstämme raportoi laiskahko kotikokki Tuomas: Olemme viime aikoina taas - Pauliinan toivuttua ripulista - innostuneet tutustumaan lähemmin paikallisiin herkkuihin. Tässä ykkösuosikkimme:

1 Taskuravut, mustekalat, kalat ja muut Makanetan herkut kilpailevat ihan omassa luksussarjassaan

2 Kotipihan suuren puun boisenmarjan tapaiset herkulliset marjat aiheuttavat päänvaivaa: Mikä näiden nimi on? Kuoleeko jos näitä syö? (Ei maltettu odottaa, joten syötiin, muttei kuoltu.)



3 Myös Kotipihalla kasvavat makademiapähkinät tuntuvat kovin eksoottisilta, ja illan saa kulumaan kivasti kun hakkaa kuoria halki. Pähkinänkuoret ovat timantinkovia ja helposti lentoonlipeäviä, ja kokeilujen kautta olemme parhaaksi sisäänpääsytavaksi todenneet vasaroinnin vanhan farkunlahkeen läpi.



Eemil ei pidä kun pähkinöitä hakataan.



4 Buurimakkarat (boerewors) ematapha-juuresten kera on ehkä viime aikojen aterioista kaikkein rumin, mutta ah niin maukas. Lautasen luoteisreunassa näkyvillä myös makademiapähkinäin sisuksia.



Ja tässä vielä Swasimaan ässä Madventures-henkisemmille herkkusuille:
Tripe: haisevia sisäelimiä harmaassa litkussa. Paikallinen herkku, jonka haju pilaa parhaimmankin buffetin. Kuvaa sisuskaluherkusta emme ole kyenneet hajun takia ottamaan.

Tämänkertaisen kombikuvan asemesta kuva pakusta, joka mainostaa grand-pa:ta, moniulotteista flunssalääkettä. Jauhe sisältää reilut määrät niin aspiriinia, panadolia, kofeiinia kuin c-vitamiiniakin. Lääke on kuulemma kofeiinista huolimatta tehokas varsinkin itkevien lasten nukuttamiseen. Myös Pauliinan työpaikan autokuski tiesi saman: jos ajat, et ota liian monta ukkia.