Osa 52: Lipslips

Rakas blogi! Olet jäänyt seinäkukkaseksi, ruusuksi varjoisammalle kujalle, rukkaseksi kuolleen miehen käteen, kun olemme matkanneet poissa nettiyhteyksien ääreltä suomenvierain kanssa. Tuomaan vanhemmat tulivat ilostuttamaan arkeamme aktiivilomailijain reippain asentein. Reissua reissun perään, vain sade vähän hidasti. Täällä päin maailmaa vuodenaika on kuitenkin ensisijaisesti sadekausi, ja vasta toissijaisesti kesä. Eemil-kissan mahtiasemaa eivät vierailijat suuremmin hetkauttaneet, mitä nyt taustalla jotain puuhailivat.



Voivatko eksoottiset eläimet muuttua arkisiksi naapureiksi, kun niiden kanssa jatkuvasti peuhaa? Näin voi välillä kuvitella, mutta sitten taas tulee jotain uutta ja ihmetyttävää, kuten tässä kirahvikimara.



Löysimme myös pitkään metsästetyn, hyvin uhanalaisen mustan sarvikuonon. Tapaamisen kunniaksi julkaisemme huulivertailun, sillä mustan kuonokkaan erottaa valkeasta perhaiten ylähuulen perusteella. Alla kuvissa siis valkean sarvikuonon neliöhuuli ja mustan sarvikuonon veikeämpi ylähuuli.






Lopuksi vielä Tuomaan äidin ja kolmiviikkoisen eland-antilooppivasikan huulispecial.



Riittävän vierailusopan takaamiseksi Pauliina vastavieraili Euroopassa, mitä ajankohtaisimmalla 'new staff orientation' - kurssilla Genevessa. Työmotivaatio ja suklaa- ja juustorakkaus kukoistivat pari viikkoa, kunnes Afrikan arki taas ahmaisi aavistamattoman.

Vieraiden aikana on musiikkiakin toimitettu vain rajoitetusti, yksi keikka Nealin ja Johanneksen kanssa House on Firessa. Kuvassa Neal treeneissä, juuri ennenkuin hän sai mojovan sähköiskun kitarastaan. Muistakaa, kaikki kotimaan muusikot, pitää maadotuksesta huoli!